Heipsun!
Tyydyinkö mun edelliseen banneriin? En. Tyydyinkö sitä edelliseen? En. Tyydyinkö miljoonaan sitä edeltävään? En. Tyydynkö tähän? Ehkä. Ainakin yritin tehä semmosen että jaksasin katella tota vähän kauemmin kun edellisiä.
Kesä hurahti ohi aika äkkiä ja joka viikko jotain postausta väsäsin, mut enhän mä semmosta koskaan julkasukuntoon saanu. Täällä mä nyt kumminkin olen, isona ja vahvana kasiluokkalaisena. Ja tasan samanpituisena kuin tämän vuoden 2013 alussa - jäiköhän mun pituuskasvu sitten tähän? Ei se mitään, musta on ihan kiva olla lyhyt. Eikä 158 ees ole niin lyhyt, mitä mä tässä valitan. Vähän nyt aiheesta pomppasin :D no joo, pistin tossa pari kuvaa ja kollaasia kasaan, nauti niistä ja kököstä sunnuntai-illan ratoksi väsätystä tekstistä. Kuvat ei oo millään lailla aikajärjestystä kuvaavassa järjestyksessä, en mä niin pitkälle jaksa ajatella että osaisin pistää alkukesän kuvat alkuun ja loppukesän loppuun.
Tämmösellä aamupalalla tykkäsin useempanakin aamuna alottaa varsinkin työaamut. Olin viis päivää seurakunnan päiväleirillä Siikaniemessä isosena, ja se oli kyllä hieno kokemus kaikessa lyhykäisyydessään. Olihan se jokapäivänen kirkkis x1242323221 vähän puuduttavaa välillä, varsinki kun kanssaisoset vaan nauraa silmät ristissä hamahelmipöydästä kun Henna juoksee seittemättä kirkkiskierrosta kahenkymmenen viiden asteen helteessä. Mut hauskaahan se oli, varsinkin kun vielä muistan elävästi kuinka ite nuorempana palvoin isosia Upilan leireillä, saatikka sitten että olin toi ylöspäin kattomisen kohde ihan ite.
Sori muuten, etten saa loppuja kuvia keskelle. Ensin väittää että ne
on jo keskellä ja kun vaihtaa vasemmalle että saisi ne oikeasti keskelle niin heittää ne kokonaan ylös ja sama rumba uudelleen. Onko koskaan päivää ettei blogger kettuilis kellekään mistään? Saahan sitä uneksia.
Pikkuserkku tuhlas rippirahansa ja saapui kajaaninjunttilasta tänne maailmanmenon keskipisteeseen summer upia varten, ja kyllähän se tunnelma siellä musta on kaikkien puheiden veronen. Ihan mahtava meno.
eivaan hei ei kajaani oo junttila, kajaani on just paras :(
Käväsin ihan alkukesästä veljen ja äidin kans mun lempparipaikassa koko Lahessa kymmenen vuoden takaa, Yli-Marolan kotieläinpihassa testailemassa uutta putkea. Totesin että ihan kelpo putki on ja silitin vähän lampaita. Ai että kui kivaa ois vielä olla nelivuotias, syödä mehujäätä ja silitellä elukoita joka päivä.
Voi ihailkaa tätä kanteleleirikollaasia koko sydämestänne. Kadun ton vasemmanpuoleisen kuvan julkaisemista jo valmiiks, mut muumimammakiharat yksinään olis ollu vähän liian tylsät. Leirillä valvoin 33 tuntia putkeen, opin Cup Songin, sain roihuavan suoristusraudan suoraan poskeeni ja vaikka keskityttiin kanteleensoittoon vähän turhan vähän, selvittiin jotenkin ihmeen kaupalla loppukonsertista. Tarviiko edes sanoa että oli ihan keskitasoisen kivaa? :-)
Henna ja Muusa löivät fiksun päänsä yhteen ja päätettiin kuluttaa aikamme fiksusti ja kuunneltiin kaikkien feivöritti parin vuoden takaa, nian kätti kymmenen tuntinen, alusta loppuun. Taisin sitä pari vuotta taakkepäin läpällä mutukalle ehottaa, enkä todellakaan tiedä kuinka päädyttiin se toteuttamaan. Vähän korvissa saattoi helistä ja menin ylikierroksilla kun kasilta saatiin urakka loppuun ja haettiin pyykit pihalta. Ootin kyllä paljon pahempaa sekoomista, mut sille piipitykselle tuli jossain neljän tunnin kohalla vaan immuuniks. Kruunattiin upee päivä äklömakeilla pop tarteilla ihan saavutuksemme kunniaks.
Hyi, yks maistuu vielä hyvältä mut valitettavasti yhessä avaruusmuovissa on kaks ja toinen maistuu niin äklöltä ettei voi kun pistää naaman ruttuun.
Lappimeininkiä, Kuusamo ja pikku sivuretki Posioon. 1. Pieni karhunkierros jälleen kerran. Ihania maisemia, ihanaaihanaataivaallistapuhdastaihanaaeiieieieieieieie purovettä ja paljon kuivaa läppää. Just tarpeeks kuivaa että höhelsin varmaan koko kakstoista kilometriä. 2. Parin (??? jotain neljän ja seittemän väliltä luulisin) kilometrin lenkki Riisitunturilla. Maisemat oli taas ihan mahtavat ja tunnelma oli ihan uskomaton. Ei ketään muuta missään, vaan tunturimaisema, meidän seurueen iloiset naamat ja raikas tuuli. Ei siinä vaiheessa ollu kyllä tippaakaan ikävä takasin Aleksanterinkadulle.
Eräjormat kumiveneessä. Koko kesä suunniteltiin tyttöjen kans että lähettäis mökille porukalla, mutta koskaan sitäkään ei toteutettu. Sit koulut jo alkokin, mut ennen näitä huimia +3 asteen lämpöennätyksiä, kun oli vielä oikeesti lämmin, päätettiin että nyt lähetään. Ihan bikinikeli vielä oli ja käytettiin koko viikonloppu meijän jokea pitkin lipumiseen kumiveneellä. Varmaan mun elämän hienoimpia näkyjä kun raahauduttiin lämpimien peittojen alta jo ennen kaheksaa sunnuntaiaamuna, puettiin parit villapaidat päälle ja livuttiin sumun seassa. Kun päästiin paikallisesta sademetsästä
kaislikosta läpi
, ei nähty sumun takia eteemme oikein mitään. Oli vaan peilityyni veden pinta ja sumua sumua sumua, ihan. Melottiin siinä suut kissan kokosena keskelle järveä ja pyörittiin keskellä ei mitään. Mihin tahansa katottiin ei nähty kun vitivalkoista. Oli se vähän aavemaistakin, ihanku oisin kuollu tai jotain.
anna anteeks tää kuva saba, puspus ♥
Huomatkaa ultimaattinen kuvauksellisuus vasemmanpuolimmaisessa kuvassa, mut tais harmikseni olla paras otos kuvaamaan mun silloista lettiä. Terävimmät taisikin jo tajuta että oikeenpuolimmainen kuva taas majailee tossa sivupalkissakin.
Kävin nääs kans pari päivää ennen koulun alkua vähän leikkauttamassa tota mun tasapitusta reuhkaa! Ensin aattelin ihan kunnon otsatukan pätkäseväni, mut kirjaimellisesti viime sekunnilla päätin että se on liikaa muutosta yhelle kerralle. Taustietona, mulla oli
aina ollu otsahiukset kunnes tyyliin neljännellä luokalla sattumalta tunnilla vetäsin vähän ylikasvaneet tupsut sivuun ja tajusin että haluunki pitää niitä silleen. Siitä alkoi pitkä ja kivinen tie joka loppujenlopuksi päätty mulle mahdottomaan, huomasin kesällä että mun niinkutsutut otsahiukset oli muiden hiusten pituset. Mitä tein? Pätkäsin ne sivuotsiksiks. Kerkesin jo pari viikkoa käydä koulua niiden kanssa ennenku ihmiset vasta tajus et oon kajonnu mun hiuksiin enemmänkin kun vaan pätkässyt latvoja. En ihmettele, ei nää loppujenlopuks niin erilaiselta näytä, vaikka kampaajantuolin alle jäikin melkoset pätkät vaaleeta hahtuvaa.
Mitä mulle kuuluu nyt? Vähän ryvin liikkatunnilla, vääntelin nivelsiteitäni ja sain elämäni ekat kepit. Sain kans kesän lopulla uuden makeen Samsungin puhelimen mun rakkaan vanhan Nokian tilalle, mutta tossa viime viikolla joku ihana kerkes sen jo pölliä. Toivottavasti vähän edes omatunto soimaa ku selaa mun kaksoisleukakuvia siellä. Takasin Nokiaan siis.
Lisäks alan jo valmiiks olla ihan pihalla kasin matikan ja kemian kanssa, mutta muuten kuuluu ihan hyvää.
Tästä tuli kyllä kieltämättä aika massiivinen postaus... Joo, ainaki yritin parhaani. Koittakaa jaksaa, muistakaa että viiden aamuherätyksen jälkeen on kaks aamua kun saatte nukkua just niin pitkään kun haluatte. Paitsi että mulla on joka lauantai kello kymmenen teatteriharkat heti aamusta, mut eiköhän tää tästä rutiiniksi muutu. Pitäkää ittenne miehinä!
